Ajatus arjesta

Mitä ICF-luokitus tarkoittaa käytännössä?

Miksi hyötyisin sen käytöstä työssäni?

Lyhyesti sanottuna ICF-luokitus on ensisijaisesti ajatusmalli, jonka sisäistäminen antaa terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaiselle erinomaisen mahdollisuuden työstää ja kehittää toimintatapoja työhön liittyen. Työ selkiytyy ja järkeistyy. ICF-luokituksen hyödyntäminen herättelee ajatuksia siitä, että voisiko jo totuttua ja tutuksi tullutta työtä ajatella ja tehdä sittenkin jollain toisella tavalla. 

Asiantuntijuus näkyväksi

ICF-luokituksen käyttö koodeineen ja tarkenteineen mahdollistaa kokemukseen perustuvan asiantuntijuuden näkyväksi tekemisen kirjaamisessa numeerisesti. Koodeja ja tarkenteita hyödyntämällä asiakasosallisuutta voidaan tehostaa toimintakyvyn kokonaisuuden hahmottamisessa. Kuntoutuksen myötä asiakkaan/lähi-ihmisten kokema mahdollinen muutos asiakkaan toimintakyvyssä voidaan myös kirjata näkyväksi numeerisesti. Arjen asiantuntijoilta johdonmukaisesti kerätty tieto vahvistaa kirjattua toimintakyvyn kokonaisuutta. 

Ympäristö osana toimintakykyä

Ympäristötekijöiden huomioiminen osana toimintakyvyn kokonaisuutta konkretisoituu koodien ja tarkenteiden avulla, jolloin ajatus yksilön kuntouttamisesta laajenee luontevasti myös toimintaympäristöön ja kuntoutumiseen arjessa. Käytäntö ja itse työ ovat lähtökohtia, joiden kautta ICF-luokituksen teoriaa voidaan soveltaa tarpeen mukaan yksilöllisesti ja asiakaslähtöisesti järkevällä tavalla.